Ensimmäinen kuulustelu, neljäs kysymys.
Jälleen oli munkki tikkailla ja kysyi taivaalliselta tuomarilta:
Annoit minulle kädet. Miksi en tekisi niillä mitä haluan?
Tuomarin vastaus:
Annoin sinulle kädet, jotta käyttäisit niitä siihen mikä on välttämätöntä ruumiille eikä ole haitallista sielulle.
Oma pohdinta:
Mikä on sielu? Terapiakulttuurimme tuntee psyyken, mutta sielu viittaa liikaa uskontoon eikä luonnontieteen maailmankuvaan sovi käsitys ainakaan kuolemattomasta sielusta. Aikaisemmin psykologia oli nimeltään sielutiedettä, sielulla viitattiin ihmisen henkisiin toimintoihin. Mutta Birgitta tarkoittaa kuolematonta sielua, jota ihminen voi vahingoittaa teoillaan. Varastamisessa ei siis olisi kysymys pelkästään siitä, että vien toiselta ilman lupaa jotain mikä on hänen, vaan samalla aiheutan sielulleni vahingon.
Sielulleni aiheutuu varmaan Birgitan mielestä vahinkoa siitäkin, kun turhaan sometan ja nakkisormillani näpyttelen kommentteja sen sijaan, että ajattelisin pyhiä asioita. Nykyaikainen ihminen ei ehkä ota kovin vakavasti tällaista sielulle koituvaa haittaa, mutta pitäisikö havahtua?
Kommentit
Lähetä kommentti