Munkki: Miksi annoit minulle ruumiinjäsenet, jos minun ei pitäisi liikuttaa ja harjoittaa niitä niin paljon kuin ikinä haluan?
Tuomari vastaa:
Ihmiselle on annettu ruumiinjäsenet, jotta sielu näkisi niiden muistuttavan tiettyjä hyveitä, ja ne voisivat olla sielun väline velvollisuuksia ja hyveitä varten.
+++
Oma pohdinta. Tuli mieleen kuntoilu ja urheilu, tuomitaanko ne nyt tässä, kun jäseniä pitäisi liikuttaa vain velvollisuuksien ja hyveiden vuoksi? Onpa kummaa, kun meille on juuri opetettu miten tärkeä on huolehtia hyvästä kunnosta, jotta jaksamme tehdä työtä, ja kantaa kortemme yhteiskunnan kekoon. Velttoilu taas johtaa itse aiheutettuihin sairauksiin joiden vuoksi julkinen terveydenhuolto kuormittuu. Hyvässä kunnossa oleva ihminen jaksaa harjoittaa hyveitäkin paremmin kuin huonokuntoinen, joten eikö meitä pitäisi kannustaa kuntosalille liikuttelemaan jäseniämme liikkumisen ilosta?
Treenaamista ei tosiaan tässä kielletä, mutta jälleen meille esitetään haaste. Meidän pitäisi kyetä erottamaan asiat toisistaan, ja kysyä itseltämme mikä motiivi toimintaamme ohjaa. Kuntoilemmeko, pudotammeko painoa, tankkaammeko proteiineja, jotta jaksaisimme olla avuksi muille (hyveellisiä). Vai onko tuo kaikki harjoittelu vain tapa helliä omaa turhamaisuuttamme. Haluamme saada muilta ihailua ja itse ihailla timmiä ulkonäköämme, ja se motivoi meitä elämäntaparemonttiin.
Kaikki eivät myöskään voi kuntoilla, ja kaikki eivät voi uurastaa muiden eteen. On eri syistä hauraita ihmisiä, mutta heidänkin ruumiinjäsenensä muistuttavat sielua hyveistä ja ne voivat olla väline hyveiden harjoittamista varten, vaikka niillä ei menestytä kilpailuissa. Hyve on jotain sellaista, jossa asetamme toisen ihmisen itsemme edelle, tai ainakin suitsimme omaa itsekkyyttämme. Miten epäsuosittu viesti nykyaikana. Mutta tarpeellinen, joskus jopa välttämätön.
Kommentit
Lähetä kommentti