Kolmas kuulustelu

 

Jälleen munkki ilmestyi tikapuille. 

Ensimmäinen kysymys. 

Munkki: Oi tuomari,  kysyn sinulta:Miksi annat meille ruumiilliset tuntemukset, jos meidän ei tule liikkua ja elää lihallisten tunteiden mukaan?

Vastaus: Ystävä,  annoin ihmisille järjen ja ymmärryksen, jotta he mietiskelisivät ja seuraisivat elämän teitä ja karttaisivat kuoleman teitä.  

+++

Oma pohdinta. Mielestäni tuomari ei vastaa munkin kysymykseen,  mutta ehkä se on hyväkin asia. Vastuu omasta toiminnasta jää ihmiselle itselleen.  Hänellä on ruumiillisia tuntemuksia,  haluja ja emootioita, mutta hän voi itse vapaasti päättää kuinka haluaa niiden kanssa toimia. Järjen ja mietiskelyn avulla on mahdollista erottaa elämän tie kuoleman tiestä.

Toinen kysymys 

Munkki:Ja miksi annoit meille tavat ylläpitää lihallisuuttamme, kuten ruuan ja muut herkulliset asiat,  jos meidän ei pitäisi tyydyttää lihallista ruokahaluamme?

Vastaus: Annoin ruuan ja muut lihalliset välttämättömyydet ruumiin maltillista ylläpitoa varten,  jotta ihmiset voisivat mietiskellä sielun hyveitä paremmissa voimissa, ja hillittömän kulutuksen heikentämättä.

+++

Kolmas kysymys 

Munkki: Miksi annoit meille vapaan tahdon, jos meidän ei pidä seurata omia toiveitamme?

Vastaus: Annoin ihmisille vapaan tahdon,  jotta he luopuisivat minun Jumalansa vuoksi omasta tahdostaan ja siten saavuttaisivat suuremman palkinnon. 

+++

Viides kysymys 

Munkki: Miksi annoit meille sydämen ja tahdon, jos et siksi, että valitsisimme sen mikä maistuu makeimmalta, ja rakastaisimme vieläkin nautinnollisempia iloja?

Tuomari vastaa: Annoin ihmisille sydämen, jotta he pitäisivät minut, Jumalansa, sydämessään. Minä olen kaikkialla, ja olen käsittämätön, ja minun ajattelemiseni olisi heidän ilonsa.

+++

Maallistuneen ihmisen voi olla vaikea ymmärtää ajatusta, että Jumalan ajattelemisen tulisi olla suurin ilo. Jos usko Jumalaan horjahtelee, voi ajatus Jumalasta iloitsemisesta tuntua absurdilta. 

Erityisen luonnonkauniissa paikassa, tai yöllä kirkkaan tähtitaivaan alla, ihmisen on ehkä luontevin mykistyä universumin käsittämättömyyden ja upeuden edessä. Kokea siis puhdasta iloa siitä mitä on. Vesiputoukset, vuoristomaisemat, kuohuva valtameri, satakielen laulu rantapöheikössä, monet osaavat spontaanisti iloita niistä. Ehkä tämän ilon voi nähdä välivaiheena? Kun on aikansa ihaillut luontoa voisi ehkä joskus kokeeksi kääntää ajatukset luojaan kaiken kauneuden takana.